Mikrouunimakkara

Vähän hävettää.
Tällaista ruokaa ei pitäisi tunnustaa laittaneensakaan. Eikä varsinkaan syöneensä.
Mutta pitäähän rumuuttakin olla, että kauneuden huomaisi, väitetään.

Mahdollisimman yksinkertainen, mutta helppo ja lisäksi epäterveellinen ruokalaji on tämä. Aineinaan:
Halpa uunimakkara tai lenkki
Juustoraastetta
Perunoita
Voinokare kastikkeena

Salaattiin keräilin pihalta seuraavaa
Parsasalaattia
Avomaan kurkku
Persiljaa
Basilikaa

Perunat ovat hyvin pieniä, siksi niitä on noin monta. Pienet kypsyvät nopeasti, tasakokoiset samaan aikaan. Lisäksi pienet kuivuvat nopeasti kellarissa. Näistä syistä valkkasin kaikista pienimpiä perunakärrystäni. Siellä on koko kesän satoni kuivumassa katon alla liiterissä. Odottavat kellariin pääsemistään.

Merhuna on kellariin unohtunutta Q-mehua, eli kuningatarmehua, eli mustikka-vadelmamehua. Olin keittänyt sitä joskus talvella. Yksi pullo yritti piilotella minulta, mutta löysinpä. Ennen kuin ehti pilaantua.
Joskus tulee tällaisiakin iloisia yllätyksiä. Löysin jotain, mitä en muistanut enää olevankaan. Ja vielä ihan priimakuntoisena. Itse tekemisessä on joskus tällainenkin puoli.

Niin, tämän näköinen siitä tuli:

Kyllä se työmaaruokalan uunimakkaran maussa voittaa, mutta eihän se ole kylläkään mikään riemuvoitto.
Pitäähän jotain tällaista mättöä silloin tällöin syödä, ihan perinnesysitäkin. Osaahan sitten arvostaa jotain vähänkin parempaa.