Yhden ämpärillisen vein tosin poikani perheelle. Vähän pääsin helpommalla, ei tarvinnut survoa, purkittaa eikä säilöä. Eikä varsinkaan syödä. Saan ehkä syödä jotain muutakin kuin puolukkaa ennen uutta satoa.
Survomiseen käytän vanhassa kodissani oppimaani konstia, lihamyllyä. Se rikkoo jokaisen marjan. Raakana, vaikkapa sokeroituna hillokkeena, ei tule väkevän hapanta makua suuhun, kun kokonainen marja puhkeaa.
Pahin vika on kuitenkin kierukassa eli ruuvikuljettimessa. Tässä halpaversiossa se on hylkivää sorttia, vanhassa laatukoneessa kaapparimallinen. Varsinkin porkkanan jauhamisessa sen huomaa. Porkkanaa pitää painaa voimakkaasti sisään, ettei se ponnaa ulos tratista. Vanhassa kunnon koneessa ruuvi haukkasi porkkanan kitaansa. Ruuvin muoto oli etunojaan kallistettu.
Kuten sanottu, puolukan jaohamiseen tämä on ihan hyvä kone. Enkä sitä juuri muuhun käytäkään.
Mukava on fiilistellä tämän kanssa kuin joskus pikkupoikana.
Nostalgiaa.
