Korianteria puimalla purkkiin

Puimakoneeni on alkeellinen: sormeni. Nypin marjat yksitellen kuin Juan Valdez (kahvimainoksen brasilialainen mannekiini, jonka huhu kertoo kuolleen nälkään). Nälkäkuolema ei kylähullua kuitenkaan uhkaa, vaikka elämä askeettista onkin.

Satoisa kasvi on tämä korianteri. Olisinkohan kylvänyt parikymmentä siementä keväällä, ainakin sata-, ellei tuhatkertaisena sain ne takaisin.
Toimisikohan tämä elinkeinona jollekin maajussille. Kuminaa viljellään jo Suomessa ihan puimakonemittakaavassa. Laatu kuminassa kuuluu olevan etelämmässä viljeltyä parempi, aromikkaampi. Johtuu kuulemma valon määrästä.
Samaa väitän näistä koriantereisatanikin.

Viljelymenetelmää maajussi joutuisi kyllä kehittelemään ihan itse. Minun menetelmäni vastaa lähinnä vanhaa seipäillä kuivatusta.
Kuukauden päivät, ihan turhankin kauan, kuvattelin niitä keittiön pöydällä. Pikku hiljaa, aina joutessani nypin siemeniä irti varsistaan lasipurkkiin.

Reilu puoli litraa luulisin niitä olevan. Varmaan vuoden tarve pienelle perheelle, hyvinkin.

Tomaattisato on tuossa samassa kuvassa mukana, haitanneeko mittään. Minua ei ainakaan.