Ruttotauti pilluutti perunasatoni. Kesä oli tuolle taudille otollinen, lämmin ja kostea. Varret niitin jo kauan sitten, jolloin kasvu tyrehtyi. Pieniksi jäivät siis. Ja ainakin osaan mukuloista oli tauti ehtinyt. Tunkiotavaraa ovat ne.
Jokohan nyt uskon - ei se kannata. Ei ole tämä hyväksi mielenterveydellekään, epäonnistuminen. Ja myrkyillä en ala satoani varmistelemaan. Myrkkyruokaa saa kaupastakin. Ammattiviljelijät osaavat sen homman paremmin. Kasvin"suojelun".
Rutto on varmaan saastuttanut kasvimaani, kun se vaivaa joka kesä perunakasvustojani.
Tai siten meillä on entisaikoja ärhäkämpi tautilaji. Olisiko sellainen jalostunut kasvinsuojelun sivutuotteena. Niinkuin antibioottiresistentit sairaalabakteerikannat ihmistaudeissa.
Tai sitten salaliittoteoria: Monsanto, tai joku muu kasvimyrkkytuottaja on kehittänyt pahan perunaruton ihan vain tuotteittensa myynninedistämisen vuoksi.
No, tämän verran valkkasin kellariin vietäviä perunoita kuitenkin.
Pitää kuivattaa potut hyvin pihaliiterissä ennen kosteahkoon kellariin viemistä.
Jotain hyvääkin oli tässä sadonkorjuupäivässä. Ilma. Kuulas syyspäivä. Vasta iltamyöhällä alkoi satamaan. Ja sitä on ennustettu useiksi päiviksi. Päivä oli oiva perunannostolle ja siinä ohessa kuntoliikunnalle.
Huomenna sitten putsailen eilen poimimiani puolukoita sisätiloissa. Tämä on nyt oman pienen maailmani tärkeysjärjestys.
