Ja auktoriteeteista ylimmäinen, Jaakko Kolmonen, väitti vitamiinien olevan runsaimmillaan kypsissä mutta ei ylikypsissä marjoissa. Muutama raakakin marja saa olla joukossa.
Ylikypsät ovat vetisempiä ja sopivat hyvin mehumarjoiksi. Niitähän ei tarvitse siivotakaan kovin tarkkaan, joten pehmenneet sopivat siihen tarkoitukseen siksikin.
Sunnuntain kävin siis survosmarjassa.
Edellisen kerran keräsin maustetta omenamehuun. Ja sitä ennen hyytelömarjoja. Samasta marikosta. Niitä oli runsaasti, enemman kuin ikinä minun paikassa. Ja viime kerrasta niitä jäi sinne vielä paljonkin.
Mutta joku muukin oli tuon paikan löyänyt. Yksi ikämies oli poimimassa pienen sankonsa kanssa. Kertoi käyneensä muutamaa päivää aikaisemminkin, mutta joku kolmas oli siellä käynyt. Rohmunnut parhaat paikat. Ja sotkenut, jäljistä päätellen, ison osan marjoista varvikkoon. Uutta paikkaa siis etsimään.
Löytyihän se, parin tunnin kävelyllä. Ei ihan sen ensimmäisen veroinen, mutta koskematon.
Hyvä päivä oli kävellä. sateeton, välillä paistoi aurinko, tuuleskeli, ei hyttysiä, paarmoja eikä edes hirvikärpäsiä. Iltasella tosin ilmestyi jokunen hyttynen, mutta ei niin paljoa, että karkuun olisi tarvinnut lähteä. Ja pari hyttystä isompaakin siivekästä näin. Eivät nekään haitanneet eivätkä käyttäytyneet uhkaavasti. Lensivät vain yli. Teeret.
Niin, niitä puolukoita. Vasta kotona kuvasin. Amatööriblogistina unohdin kameran kotiin.
