Kesäkurpitsan poikasia oli vielä kasvanut, yllättäen. Syksy on jatkunut pitkälle lämpimänä, ilman isompia yöpakkasia.
Parsakaali eli brokkoli oli versonut uusia, pieniä nuppukimppuja myös.
Juurekset ovat vielä maassa. Tuskinpa ne kasvavat enää, mutta säilyvät paremmin kuin lämpimähkössä kellarissani.
Joitakin yrttejäkin on vielä pihassa; ruohosipulia, lipstikkaa ja oreganoa, odottavat syksyn pakkasia. Persiljat ja timjamit aion vielä kerätä omaan pakastimeeni. Kunhan ehdin (lue: viitsin).
Koko osaluettelo oli tällä kerralla tällainen:
Kesäkurpitsan paloja n. 3 l (kuorin, poistin siemenet ja keskiosan hötön, kuutioin kelpuuttamani osan)
Brokkolia litran verran pieneksi silputtuna
Porkkanan paloja puolisen litraa
Punajuurta runsas varttilitra kuutioina
Lanttua saman verran
Pari pienehköä purjoa paloina
Puolenkymmentä tomaattia paloiteltuna
Ruohosipulisilppua ehkä desin verran
Lipstikkaa (lihaliemen korvike) vajaa kymmenen lehteä (n. ruokalusikallinen) silputtuna
Oreganoa vähän enemmän
Timjamin lehtiä ehkä ruokalusikallinen, hakkasin senkin silpuksi
Basilikaa pari ruokalusikallista silppuna (pakastimesta)
Samoin salviaa ja rakuunaa
Persiljasilppua tuli runsas desi, sehän lisätään keittoon vasta viimeisenä, koristeeksi (maustevaikutuksensa lisäksi)
Korianteria jauhoin n. ruokalusikallisen
Pippuria mylläsin varmaan kymmenen kierrosta
Suolaa ehkä teelusikallinen, siis varsin vähän (yrtit, kinkku ja soijakastike lisäävät suolaisuuden tunnetta)
Sokeria (aromivahvenne) pari teelusikallista
Soijakastiketta loraus (pari- kolme ruokalusikallista, ehkä vähän enemmänkin, en mitannut)
Balsamikoa vähän vähemmän
Chilikastiketta vielä vähemmän, ehkä ruokalusikallinen (tämä oli uusi kokeilu, minusta onnistunut)
Kinkkusuikaleita 300 g, pieneksi paloiteltuna (niitä leivän päälle tarkoitettuja keittokinkkuviipaleita, eli kypsennetyä valmistetta)
2 purkkia ruokakermaa (4 dl). Ruokakerma on maitoa parempi, pakkasen kestävä neste.
Ja pataanpanojärjestys oli tällainen (muistaakseni):
Otetaan yksi kymmenen litran kattila. Pohjalle pari senttiä vettä, joka kuumennetaan kiehuvaksi (kuusiasentoisen lieden nelosella). Lisätään porkkanat ja lantut. Kiehautetaan pari minuuttia. Lisätään punajuuret. Odotetaan, että kiehuu taas. Lisätään brokkoli ja purjo, kiehahtaa, lisätään kasäkurpitsa ja odotetaan taas kiehumista. Sitten lisäsin tomaatit ja kinkun ja annoin keitoksen kiehua hiljalleen viitisen minuuttia. Koko keittelyn ajan keitosta kannattaa hämmmennellä silloin tällöin, ettei se palaisi pohjaan.
Seuraavaksi lisäsin suolan, sokerin ja kastikkeet (soija-, balsamiko- ja chilikastike), mausteet ja ruokakerman.
Lieden pistin nollille ja hämmentelin vielä, kunnes kattila lakkasi kiehumasta. Viimeiseksi persiljasilppu pinnalle ja haudutusta kannen alla vartin verran.
Ja sitten syömään.
Toinen parannus oli sakeus. Keitinvettä oli hyvin niukasti. Kasveista irtoaa lisänestettä keitettäessä, joten ei keitos helposti keity ihan kasaan, kun kiehuminen alkuun päästään. Kurpitsa varsinkin, jota nyt oli poikkeuksellisen paljon, on oikein vetinen kasvi. Enemmän on tämä muhennosta kuin keittoa.
Kyl mie tykkäsin.
Kyytipoika tuossa vieressä on omaa keitosta, omena-puolukkamehua.
Aikaa keiittopuuhaan meni kolmisen tuntia. Pari tuntia siitä meni kasvisten keräilyyn, pesemiseen, kuorimiseen ja pilkkomiseen.
Viitisen litraa sitä taas tuli. Osan syön lähipäivinä, mutta joutuu siitä osa pakastimeenkin.
