Ja saan yhden ruokalajin lisää teokseeni. Onhan tämä keittokirja.
Ohut. Melkein kuin italialainen sankaritarina soturiurotöistä toisessa maailmansodassa.
Alkuaineet ovat suurin piirtein tässä:
Kattilaan kumoamisjärjestyksessä:
- Vettä sen verran, että kasvisten pitäisi peittyä, n. 2.5 l, teelusikallisen verran merisuolaa
- Porkkanaa ja lanttua, yhteensä vajaa litra suikaleina
- Sama määrä nauris-punajuurta
- Ja samoin parsakaali-raparperi-sokeriherneitä
- Iso kesäkurpitsa ja puusta pudonneita omenoita kymmenkunta, pieniä, matosia osa, yhteensä kolmisen litraa
- Kanasuikaleita
- Sipuli
- Yrttejä: ruohosipulia, salviaa, oreganoa, basilikaa, timjamia, rosmariinia, korianteria
- Pippuria
- Kookosmaitoa 0.7 l
- Persiljaa koristeeksi
Kanat paistoin pannussa öljytilkassa, sitten kuullotin sipulin.
Vesi kiehui kattilassa, sitten kippasin muut aineet yllämainitussa järjestyksessä sekaan, jolloin vesi aina jäähtyi ja lakkasi kiehumasta. Kun keitos kiehahti, pari minuuttia, aina uusi kippaus.
Liian paljon laitoin vettä, näytti tulevan tästä muhennoksen ja keiton välimuoto. Lisäsin sikjsi pari ruokalusikallista maizenaa
Lopuksi jätin kattilan hautumaan vielä vartiksi hellan levyn jälkilämpöön.
Koko keittely ja haudutus kesti tunnin verran.
Keittoprosessi kokonaisuudessaan, siitä kun lähdin etsimään aineksia pihamaalta, vei yli kolme tuntia.
Sitä tuli kymmenen litran kattila yli puolilleen, n. 7 l. Useampi annos siis.
Muutamia selittelyjä ja jälkiviisasteluja:
Kasvikset valikoituivat sesongin mukaan. Melkein mitä tahansa tähän soppaan voi käyttää, kokeilla ainakin kannattaa. Itsensä, joskus muutkin maistelijat, on aina mukava yllättää. Hyvällä tai vähemmän hyvällä maulla. Ruuasta puheen ollen, kuin muutenkin. Mutta aina ennenkokemattomalla.
Kahta kertaa ihan samanlaista ruokaa en osaisikaan tehdä, vaikka yrittäisin.
Omenat ovat vielä raakoja, mutta matovikaset tippuvat jo, ensimmäisinä. Antonovka tiputtaa herkemmin kuin sokerimironini.
Tänä syksynä ei omenissa onneksi ole pihlajanmarjakoita, joka pilaa koko omenan ja lähes koko sadonkin. Tämä toukka on isompi, mikälie, joka kaivautuu siemenkotaan ja saastuttaa sen ikävän näköiseksi. Pilaantuneen kun leikkaan pois, jää vielä yli puoli omenaaa syötäväksi. Työlästsähän tämä on, harrastelu.
Raakoja pudokkaat vielä ovat - valkeat siemenet - mutta kypsyvät kyllä keitossa.
Raparperin varren silppusin sekaan ihan kokeeksi. Ei sitä juuri maista, mutta ehkä siitä joku vivahde jäi. Ensi kerralla ehkä enemmän.
Vettä olisi saanut olla vähemmän, minun moka.
Kookosmaitoa taas enemmän, mutta kun ei ollut. Ja kauppa jo kiinni, sunnuntai-iltana.
Kookosmaito on lehmänmaitoa parempaa. Se on paremman makuinen. Ainakin toistaiseksi olen tätä mieltä, kun en vielä ole kyllästynyt siihen. Ja paremmin kestää pakastamista
Yrttejä olisi saanut olla enemmän. Makuaisti varmaan turtuu, koskapa aiemmin vastaava määrä on maistunut kovastikin yrttiseltä.
Hyvältä se kritiikistäni huolimatta kuitenkin maistui, ainakin nälkäiseen suuhun.
Toinenkin lautasellinen meni, iltapalaksi.
