Rouva, siis tyttäreni on ollut tätinöissään jo pari viikkoa. Nyt hänen oli tarkoitus tarkastella lähemmin uutta sukulaista, veljensä tytärtä.
Viemisten varalle meillä oli ennakkosuunnitelma, puolinainen, ei ollenkaan tarkka. Hyvin suunniteltu on tunnetusti puoliksi suunniteltu, joten puoliksi ja puolihuolimattomasti suunniteltu ei ole vielä kunnolla aloitettukaan, suunnittelun osalta. Toteutus on sitten ihan toinen prosessi.
Koska vierailijat lähtivät matkaan pitkästä matkasta, yritin nopeuttaa päiväohjelmaa varaslähdöllä. Ei olisi kannattanut.
Viemisiksi meidän piti valmistaa minun keittiössä rappiotädin-raparperipiirakkaa. Tarkoitukseni oli seurata ohjetta tarkasti, mutta ei siitä sellaista tullut kuin piti. Tuli väärinkäsitys.
Ohjeessa on hyla-maitoa ja soijajuomaa. Ostin siis kaupasta molempia, ja sekoitin niitä reseptin mukaa. Mutta olisihan minun pitänyt arvata, että Taka-Pajulampiska oli taas soveltanut. Soijajuoma oli ohjeessaan mukana vain siksi, että hänellä oli hyla-maitoa jemmassaan vain tilkka. Sitä siis jatkoi soijatuotteella. Ensimmäinen väärinkäsitys, joskin ymmärrettävä.
Kun kaukomatkaajat ehtivät luokseni, oli pohja menossa uuniin. Olin tehnyt isohkon taikinan, puolitoistakertaisen, että saisin itsellenikin tuota herkkua samalla, viemisten lisäksi. Meni siis vuoka + pelti kiertoilmauuniin. Siinähän ei mitään, mutta kun raparperit unohtuivat.
Raparperipiirakasta.
Onneksi vieraskokit huomasivat. Sitten, kun pellillä oleva torttupohja oli jo lähes valmis kuorrutukseen. Painelimme raparperit kovaksi kypsyneeseen pojaan. Toinen virhe.
Vuoka paistui hitaammin, joten sille riitti raparperin ripottelu, eitarvinnut tunkea.
Raparperihässäkän aikaan olin keittelemässä kinuskikuorrutusta, ja sehän paloi pohjaan. Kolmas virhe.
Koska peltipaistos oli vuokaa edellä, laitoin kuorrutuksen ensin pellille. Vuoka sai paistua vielä. Ja säädetyn ajan jälkeen pelti ulos uunista jäähtymään. Ja vuoan kuorrutus unohtui. Heti vävyni kolmannen huomautuksen jälkeen tajusin senkin kuorruttamisen. Ja takaisin paistumaan. Taas virhe.
Raparperin asennuksen, siis toisen virheen kohdalla, olin pienentänyt uunin lämpötilaa. Huomasin sen tässä vaiheessa ja lisäsin takaisin 225:een. Ja odottelemaan vuoankin valmistumista. Sähellystä siis koko matkan.
Kumma kyllä, piiraista tuli ihan kohtalaisia.
Yllättävää. Siksi piirakan nimeksi tuli raparperiyllätys. Ei esim. raparperisähellys.
Rouva Taka-Pajulampi väänsi koko sähellyksen ajan pipoa prinsessalle. Ei hänkään tavoistaan pääse. Takarajalle jäi pipon valmistuminen. Mutta ehti taas, ehkä minun sähellykseni ansiosta. Piirakka kun ei valmistunut pikana.
Vinkkinä Taka-Pajulampisiltä sain uuden kavimaidon. Soijajuoma sopii siihen tarkoitukseen mainiosti. Ei se ihan lehmänmaidon makuista ole, ja hyvä niin. Vaihteluksi käy tämä hyvin. Kahviin tulee hiukan makea, vaniilinen maku.
Olisi kannattanut ravistaa purkkia ennen kahviin sekoittamista, kertoivat.
En ravistanut.
Sekoittui huonosti.
Oppia taas, vaikeimman kautta.
