Mustikassa

Poikani, tuoreen isän, kanssa kävimme luontoretkellä salaisessa marjapaikassani. Nyt se ei enää ole niin salainen. Mutta ei niin erinomainenkaan, että hän välttämättä juuri sinne enää toistamiseen haluaisi, ainakaan marjastamaan.

Minulta unohtui kamera pois matkasta, mutta pojalla oli onneksi kännykkä. Muutamia luontokappaleita kuvaili hän. Tässä niitä:

 

Heti parkkerattuani, autolle lennähti hepokatti.

Kahvitellessa näimme hyttysen. No, ehkä muutaman. Ja muulloinkin kuin vain kahvitellessa. 

Ei niitä kuiten haitaksi ollut, emme tarvinneet offia.

Sisiliskoja näimme vielä sääskiäkiin vähemmän, senkin kavitauolla. Saattoi niitä olla toinenkin, se toinen oli epävarma havainto.

Hilloja saimme muutaman suihimme, mustikoita astiaan ja kotiin viemisiksikin.

Tämän verran kummallekin.
Takanaan kypsyy tomaatteja.

Että tytöt kotona eivät olisi kovin pettyneitä iskän saaliiseen, keräilimme pihaltani kotiin viemisiksi vähän muitakin kasviksia: kesäkurpitsaa, kurkkua, sokeriherneitä juureksia, salaatteja, yrttejä.

Illalla siivoilin ja pakastin marjat ja osasta tein tuhdisti maustetun mustikkajugustin:

Mustikaa ja maustamatonta jugurttia suhteessa fifty / sixty ja vähän sokeria.
Parempaa väittäisin olleen kuin kaupasta ostettu valmisseos.
Ja työläämpää.
Varmaan kalliimpaakin, vaikka ei omalle työlle laskisi mitään.
Mutta harrasruksistahan pitää maksaa. Hyvistä harrastuksista hyvä hinta.