Muodissa oli se joskus muinoin, edellisen asukkaan aikana.
Jokakesäinen siistimisoperaatio oli vuorossa, koskapa naapuritkin leikkasivat aitojaan. Useimmilla aitoja orapihlaja-aitoja.
Taas piti antaa periksi nykyajalle.
Ostin sähkökäyttöisen leikkurin. Helpompi ja nopeampihan se on kuin vanhat oksasakseni. Kuntoilumielessä huonommat. Ja vähällä käytöllä suurimman osan vuodesta, n.364 päivää.
Vanhat sakset menivät kuitenkin niin huonoon kuntoon, että uusi leikkain olisi joka tapauksessa pitänyt hankkia.
Jos tästä vielä vanhenen, on helpompi työtapa ehkä joskus tarpeen.
Aita on niin korkea, että telinettä tarvitsen. Sen siirtely on suurin homma leikkailussa.
Teline, eli "renkku", on uusiokäytössä. Alun perin sitä tarvitsin torppaan tekemäni siipiosan, saunasyylän, rakentamisen aikaan.
Seuraava tarve oli höyläpenkkinä.
Minullahan on kyllä höyläpenkkikin, nyt. Mutta höyläpenkin lankkuja pitää höylätä. Kun ei ole vielä aitoa tuotetta, täytyy tyytyä korvikkeeseen. Tämän renkun päällä höyläilin höylläpenkkilankut.
Olikohan maailman ensimmäisen sorvin tekijälläkin samantapaisia korvikekepulikonsteja käytössään. Sorvissahan on paljon sorvattavia pyörähdyssymmetrisiä osia.
