Pojantyttärelle saisin tehdä pinnasängyn. Vanhempansa antoivat luvan. Mutta valmistakin pitäisi tulla, kohtuuajassa. Muuten ostavat sellaisen.
Onkohan tämä painostust, uhkailua vai kiristystä.
Netistä katseltiin sängyn malleja, kun viimeksi heillä kävin, synttäreillä. Joku tämäntapainen se saisi olla.
Eihän siitä ainakaan tällainen tule, jos yleensäkään mitään valmista.
Itse kun tekee, saa, mitä tulee.
Kuntosalin (verstashuoneen) siivousintoni tänään johtui tästä tilauksesta. Ja sadesäästä.
Aihioita eli ainespuita valitsin sitten siivosurakan jälkeen. Tulisikohan sänky näistä.
Tuskin nämä riittävät, mutta käyn sitten uudelleen pöllipinolla.
Puut ovat vanhaa pihakoivua. Kaadatin sen kolmisen vuotta sitten. Se näytti vanhalta ja ehkä laholtakin. Huonommalta kuin sitten olikaan. Oksainen ja monihaarainenhan se oli, mutta joitain parhaita pöllejä varasin kuitenkin tarvepuiksi kuivumaan. Silloin ei näille ollut tarvetta tiedosssa, nyt on.
Pula-ajan kokeneilta vanhemmiltani olen oppinut jemmaustaipumukseni. Perisynti siis. Useammin harmillinen ominaisuus ihmisessä, rojua kun kertyy nurkkiin.
Joskus, harvoin on se kuiten hyödyllinenkin tapa.
Tosin, nytkään en vielä tiedä, tuleeko näistä sänkyä. Mielenkiintoista puuhaa, kuntoilua ja asiallista kokemusta luultavasti ainakin.
Vähän kokeilin pöllien sahausta pienemmiksi.
Näistä pitäisi tulla pinnalaidan ylä- ja alarimoja.