Hitaasti, perin hitaasti...
Homma tietysti nopeutuisi, jos malttaisin keskittyä olennaiseen. Mutta kun on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Ja tietysti juuri nyt.
Selittelyä, eikö vain.
Vähän se kuitenkin nytkähti eteenpäin. Vain vähän, koska teen tämänkin askareen vaikeasti.
Enhän minä itselleni mitään mahda.
Lisää rimoja irroitin tänään pöllistä:
Sirkkeli, eli pyörösaha, ei ulotu tämän kokoisen pöllin (halk. n 1,5 dm) puoliväliin erikoistyövälineelläni. Eivät railot kohtaa kahta puolta sahaten.
Viivat pöllin päässä ovat ohjeellisia, työvaraahan pitäisi jättää.
Tässä samon pöllin toinen pää, ja toinen sahaus. Ei irronnut nytkään lankku sähköenergialla, joten
piti jatkaa lihasvoimin.
Tällaista se on, harrastelijan kepulikonsteilla. Siis työlästä. Mutta kuntosalillahan kuuluukin kuntoilla.
Tästä lankusta tuli neljäs, vielä puuttuva, sängyn jalka.
Siitä ei nyt ole kuvaa.
Tuliko siitä jalkapuu, puujalkja tai yleensä mitään; saa uskoa ken haluaa, ja mitä haluaa.
Ilta ehti taas ennen kuin minä ehdin - saada maailmaani valmiiksi.
Illalla lähdin sitten iltarientoihin. Hauskaa oli sielläkin...
Kirjoitan tämän jutun jälkikäteen, siksi alla on väärä päivämäärä. Sahailin nämä lankut to, 28.7.