Kavipöydän pääosan varasti tänään askeettisen näköinen salaatti, kahvi jäi sivuosaan. Leipä ja torttu olivat myös statistin osilla.
Avomaan kurkku oli päässyt piilossaan, lehtien alla, kasvamaan jo lähes liian suureksi. Sitä tämä lämmin sää tekee.
Pinaatti yrittää kukkia, sitä latvon ahkerasti ja yritän härnätä versomaan, mutta luonto vetää lisääntymään. Ei maha mittään.
Salaattiin kuuluu tietysti salaattia; lehti- ja parsa-.
Sitten vielä persiljaa ja basilikaa.
Oman pihan kasvateissa on parasta tuoreus - ja myrkyttömyys. Jälkimmäinen enemmänki vain luulotaudin torjuntaa, luulisin.
Pienen puuhastelun puutarhassa ja keittiössä uskoisin olevan hyväksi myös mielenterveydelle, ruumiin ravitsemisen ohella. Ja kuntoliikuntaahan puutarhapuuhissa saa aina.
Salaatin pohjana on ihan tavallinen ruispala, päällänsä levitettä. Salaatinkastiketta en harrasta; turhan vaivalloista ja monimutkaista. Enkä kaipaa sellaista, kun en ole tottunut.
Makeana palana on vanhaa, pakkasesta sulatettua raparperipiirakkaa. Päällä on hätävaravaniljakastiketta. Todella yksinkertainen resepti;
n. 1 dl maustamatonta jugurttia
n. 1 rkl vaniljasokeria
n. 1 rkl sokeria.
Ainekset sekoitetaan, ja sillä hyvä.
Sokerien määrää voi titysti säätää oman maun mukaan.
Niinkuin kaikkia reseptejä. Se kannattaa. Joskus tulee yllättäviän mielenkiintoisia tuloksia. Joskus yllättävän hyviäkin.
