Päivä meni puutarhassa. Sipulimaa ja vähän muukin osa kasvimaata oli taas rikkaruohojen vallassa. Vielä ehdin kitkemään, ennenkuin sipulin varret kaatuvat. Sittenhän on jo sadonkorjuun vuoro.
Samalla revin vuohenputkia ym. epäruohoa ( ruots. ogräs) marjapensaiden alta. Marjat kypsyvät paremmin alaoksilla, kun saavat valoa. Onkohan kypsyminen siis päivettymistä, enpä tiedä.
Punaiset viinimarjat punertavat jo. Sehän tietää ilmavaaraa. Räkätit kohta hyökkäävät, kunhan haluavat vaihtelua mustikka-aterioihinsa.
Mehän olemme sotajalalla toisiamme vastaan. Räkätit veivät ensimmäisen erän 4-1. Ison osan herneensiemenistäni söivät. Kuinkahan käy tässä taistossa.
Verkkoja virittelin.
Pusakan alaosassa on kanaverkkoa. Se on siilejä varten. Yritän välttää sillä viattomia siviiliuhreja.
Vanhaan, hyvään aikaan sai kaupasta paremmin pyytäviä rastasverkkoja kuin nykyisin. Nykyisissä silmäkoko on niin pieni, ettei rastas oikein saa päätänsä silmän läpi, vanhoissa se mahtui. Helposti se sitten takertui kaulaan ja koko lintu oli pian paketrissa, kuin hämähäkin seitissä.
Onneksi vanhasta varastosta löytyi vielä tämä yksi vanha verkko. Tosin, virittelyni ei oikein ole pyynnin kannalta paras mahdollinen. Liian kireällä on se. Löysään verkkoon takertuisi lintu tehokkaammin. En kai vain sittenkin suojele marjojani enmnemmin kuin tyydyttäisin murhanhimoani.
Toiseen puskaan löysin uuden, tiheämpisilmäisen verkon. Mutta enpä viitsi lähteä ostoksille, tätä puskaa varten. Rastaspirulaisten vuoksi. Ainakaan nyt yömuyöhällä, kun kaupatkaan eivät ole auki.