Viikonpäivät, ehkä vähän ylikin, liotin siinä paria piparmintun oksaa. Tänä iltana sattui pullo simään, siis katseeseen, ei fyysisesti. Pitihän sitä maistaa.
Vähän väkevä oli ensimaku. Selvä mintun maku kuitenkin. Kokeilin lisätä vähän sokeria lasiin. Jälkimmäinen maku oli jo mieleeni. Lisäsin siis muutaman lusikallisen sokeria pulloonkin. Siellä saa nyt liueta.
Tässä aineksia ja valmiste:
Vierasvaraksi yritän tätä säästellä. Lapset jos vaikka kävisivät, puolisoineen. Olisi taas jotain omituista maisteltavaa.
Laulattaisikohan tämä, jos tekisin vielä lisää. Talvella, kun viimeksi joukolla törpöttelimme, viskillä oli sellainen vaikutus.
Kotikaraokekonsertissa kuulimme ennakkoluulottomia tulkintoja, eikä kahta samanlaista samastakaan kappaleesta. Vaikka olisi ollut sama esittäjä. Ei lähellekään samanlaista. Ja taso vain laski illan vanhetessa.
Mitenhän tässäkin kokeilussa lopulta käy. Hyvin varmaan.
