tiistai 26. heinäkuuta 2011

Vatussa

Tänään tein perinteisen vatturetken. Perinteinen se oli monessakin mielessä:
- Kävin yksin
- Pyörällä
- Vanhassa, tutussa paikassa
- Hyvin vähän sain saalista

Ihmettelen minä tehomarjastajia, jotka kehuvat saaliillaan; pari ämpärillistä puolessa tunnissa...
Vaikka kuin pieni ämpäri minulla olisi, ja hyvä vatukko, tuskin saisi puoltakaan ämpärillistä parissa tunnissa.
Ainakaan vadelmia. Kurpitsoja ehkä.

Tuo perinteinen paikka alkaa käydä vanhaksi. Koivut  ja pihlajat sekä istutetut männyt ovat vallanneet vattupuskien elintilan. Näinhän kiertökulku menee metsissä.
Uudempi aukko pitäisi siis etsiä, ehkä ensi syksyksi. Nyt on muuta puuhaa tiedossa, lomakin kun loppuu ja harrasteluaika siis vähenee.

Maistiaisia kuitenkin läysin:



Vaikka vattusaalis jäikin näin niukaksi, sainhan kitenkin kerättyä kilometrejä pyörän mittariin.

Ja päivä oli hieno, lämpö hellelukemissa, aurinkoa, kärpäsiä ja paarmoja. 
Kesää siis.