Kuten tunnettua, hyvin suunniteltu on puoliksi suunniteltu, hyvin kiroiltu on puoliksi tehty.
Suunnitelma on vasta päässäni, hatarana mielikuvana. Se pitäisi käydä läpi tilaajien kanssa ihan yksityiskohtia myöten. Ehkä piirtääkin jotain paperille. Etten vain tekisi tahallani väärin. Vahingoissa teen kuitenkin.
Kiroilupuoli puuttuu vielä kokonaan, ei vain kiroiluttanut. Ei edes helle, liki 30 astetta.
Mahtaakohan tästä hommasta tulla valmista ollenkaan.
Hidasta on kaivaa rimoja pölkkyjen sisältä esille kepulikonsteilla. Vannesaha olisi tehokas.
Mutta sille pitäisi olla isompi verstashuone. Ja seuraavaksi alkaisin himoita tasohöylää. Ja muita koneita.
Sitten alkaisi tämä harrastus olla jo ainakin puoliammattiumaista. En lähde siihen leikkiin enää tällä iällä, nyt luulisin ainakin niin.
Ellei vanheneminen höperöidytä minua vielä tästäkin lisää.
Pölkyissä oli halkeamia, väärin kuivatettuja siis. Yritin sahailla aihioita niin, että halkeamat osuisivat sahausrailon kohdalle. Hidasta puuhaa sekin.
Helpommalla pääsisin jos ostaisin puut mahdollisimman valmiina, esim. pyöreäksi sorvattuja keppejä ja sopivia rimoja. Tai sitten niin, että ostaisin valmiin sängyn.
Mutta eihän se olisi sama asia, kuin kotipihakoivusta itse tehty askarrelma.
Kunnon puusepänlaatuisen lankun saaminen kuuluu olevan ongelma nykyisin. Lautatarhoilta ei sellaista löydy. Rakennuslaatua vain. Kertoi tätini mies. Ja rakentamisen laatuhan Suomessa on laajalti tunnettua
Kesälomareissullani kotopuolessa kävin moikkaamassa tätiäni ja siis myös miestänsä.. Täti harrastaa ikonimaalausta. Miehensä tekee pohjat. Aluksi hän teki niitä vain vaimollensa, mutta pikkuhiljaa tilauksia alkoi tuilla muiltakin, aina vain lisää. Nyt pohjia menee maailmalle kuulemma n. 2000 kpl vuosittain.
Hyvän lankun löytyminen on siis ongelma. Ratkaisijana on veljensä poika, jonka metsästä he valikoivat suoria, okasttomia tukkeja, jotka sahauttavat paikallisella kenttäsahurilla lankuiksi. Niitä tätin mies sitten kuivattelee, pätkii,höylää, liimaa, höylää uudelleen, pinnoittaa kankaalla ja kipsillä, hioo, pakkaa, lähettää tilaajille, laskuttaa, pitää kirjanpidon ja maksaa verot.
Eläkeläinen, 83 v.
No, ei hän sitä yksin tee, vaimonsa on yhtiökumppaninaan.
Liian nuorista, passiiviusita eläkeläisistä valtiovalta ja muut isokenkäiset besservisserit ovat kovin huolissaan.
Tätin miehellä siis homma vähän paisui alkuperääisestä harrastelusta. Autotallinsa on nyt täynnä puuntyöstökoneita ja puolivalmisteita. Kuivaamo on toisaalla
Parempi minunkin on siis olla vannomatta, etten koneellista harrastustani nykyistä enempää. Eläkkeellä saattaaa minullekin käydä samoin kuin tuolle sukulaisen lähiomaiselle. Höperöidyn harrastamaan ammattimaisesti.
Eihän siinäkään mitään, jos sellaisesta nauttii. Kansantulo ja verokertymähän siinä kasvavat.
Tämä päivä minulla meni sahaillessa ja pöllien sahausasentoon asettelussa. Muutaman riman löysin pöllien sisältä.
Pinolla jo piti käydä, niistä eilen valokuvaamistani puista en saanut sopivan pitkiä ja terveitä aihioita.
Näitä rimoja höyläilen sitten joskus tulevaisuudessa.
Mutta ensin sahaan rimoja lisää. Tuossa ei ole vielä puoliakaan sänkytarpeesta.
Tuo rimojen takana seisova irto-ovi olisi ihan joutava. Mitähän käyttöä sillekin keksisin.
