Yksi pykälä perustuslaissamme koski kielikysymystä, joka määräsi ainoaksi viralliseksi kieleksemme kotikylän murteen, josta seuraavassa - tietosuojasyistä - käytän nimeä A-kylän kieli. Vaihdankin kohta sille, eli kohta alkaa tulla virallista tekstiä.
Ennen sitä kuitenkin miehenkuva, vähän on vinksahtanut:
Yhistyshän perustettiin puukirkonkylällä. A-kylällä ku ei sillo ollu, eikä oo vieläkkää, ravintollaa tai muutakkaa kapakkaa.
Se tais olla lauvantai-ilta, olttii sielä tanssiravintolasa. Eihän me pojat tanssia osattu, mutta soitto soi kumminki. R..i taisi olla sillon kuskina.
Ihimeteltii siinä joutessaan, ku isot pojat usseinki kehuskeli saamisillaa. Ja me ku ei kehattu valehella, nii ei päästy kerskummaankkaa.
Päätettii sitte perustaa yhistys.
Sen viralliseksi nimeksi tuli Miehenkuvat sy. Tuo sy. tarkottaa saamattommai yhistys.
Piettii oikee perustava kokkous. Minut valittii puhheejjohtajaksi ja H...o sihteeriksi. Mulla oli nuijana jalalline viinilasi, Vermuttia muistaakseni tillailin. Kynnää ja paperiaham meillä ei tietenkää sillo ollu käsillä, nii sovittii viralliseksi pöytäirijaksi sihteerin pää. Sihteeri painaa tarkasti muistiin, mitä om päätetty, ja epäselevisä tappauksisa kysytään sitte siltä.
Jäseniksi päätetii hyväksyvä vai semmosia urospuolisia henkilöitä, jokka ei oo saanu. Tai ainakaa kehuneet saamisillaan. Isolla osalla meiä kavereistaha ei sitte ollukkaam mittää mahollisuutta päästä jäseneksi. Epärehellistä porukkaa, tuumittiim poikien kansa.
Illan pitkään meistä sihteerin kansa yhistys rupes tunttuun nii asialliselta ajankuluporukalta, että me juntattiin perustuslakkii ihtellemmä suojasääntö, joka tuli siihen kolomanneksi pykäläksi.
Mistähäm mahtokaa johtua, että usseimmat jäsenkeleposet henkilöt sattu perustavasa kokkouksesa olemaa sukulaisia keskennää, meillä kaikilla vielä sama sukunimiki. Taaski, tietosuojasyystä, täsä käytän siitä nimmerkkiä: R...nen.
Että saatas yhistyksen hallinta ja tiktatuuri piettyä suvusa, nii siitä tuli sittem perustuslakkii toinen pykälä.
Ensimäinem pykälä oli tuo alusa mainittu kielikysymys.
Nelijäs pykälä käsitteliki sitte yhistyksen tarkotusta ja viijes kokoonkuhtumiskäytäntyä.
Muuta valamistapa ei perustavasa kokkouksesa, muistaakseni, satukkaa aikaseksi. Enkä näitäkkää pykäliä ihan tarkkaa ja varmastim muista, pitäs tarkistaa virallisesta pöytäkirijasta. Eli kysyä sihteeriltä.
Suurin piirtein tämmöne se oli:
1§ Yhistykse viralline kieli o A-kylän kieli.
2§ Se o R...sen laani ku hallittee.
3§ Puhheejjohtajjaa ei voijja eppäillä, etenkää sihteeriä.
4§ Yhistyksen tarkotus on tehä ittesä tarpeettomaksi. Eli jospa me jäsenet, tai ainaki joku meistä, eis joskus, sais. Tai, jos nui hyvi kävis, nii sittehä voijjaa muuttaa perustuslakia, että saatas piettyä yhistys pystysä. Jos R...sen laani nii haluaa.
5§ Kokkous pietää sillon, ku kaks tai usiampi miehenkuvvaa sattuu kohakkai, ja kattoo sen tarpeelliseksi.
Valomerki jäläkeen kokkous piti lopettaa ja minä nappautin nuijalla pöytää ja sanon: "julistan kokkouksen päättyynneeksi". Ja viinilasin jalaka napsahti poikki. Ja kun minä käänsin päätä, nii huomasin, että tarijoilija seiso selän takana. Tarpeeksi kännisä ku olin, nii en siitä häkeltynyv, vaan kysyn rauhallisesti: "palijoko?" Se sano, että viis makkaa. No, minä makson, eikä tullu porttikieltua. Vieläkkää.
Jäläkeen päin meillä oli kokkouksia usseinki, yhistyksen toiminta laajeni laulukööriksi, urheiluseuraksi, tieteelliseksi tutkijaryhymäksi ja mitähän kaikkia me saamattomat touhuttiinkaa.
Naisten kansa lusseerautumisseen kun meillä ei jurikkaan tärvääntyny aikaa.
Menihä se aika nuinki.
Sivukylähä ei kuitenkaan tarijonnu meille kaikille elantua kotikulumilta, niiettä usseimpien meistä piti lähtiä muualle maailimalle leivän perrään.Kunnon kokkoontumisia ei oo sitte olukkaa, vuosikymmennii.
Mukava se ois vielä joskus pittää ihan viraline kokkouski.
Ja muuttaa sääntöjä. Usseimmat meistä ku on muuttunu lapsellisista lapsellisiksi. Tai oikiastaa lapsellisiksi ja lapsellisiksi.
Vaikiapa se ois, ainakkaa ihan kaikkien meistä, väittää ennää olevasa ihann kokonaa saamattomia.
